Tulpan toimintamalli

Tulppa on perusterveydenhuollon avokuntoutusohjelma, joka toteutetaan ryhmämuotoisena. Kuntoutus soveltuu sepelvaltimotautia tai tyypin 2 diabetesta sairastaville ja aivoverenkiertohäiriön sairastaneille. Tämän mallin avulla perusterveydenhuolto voi tarjota mahdollisimman monelle kuntoutusta osana hoitoketjua ja lähellä arkea.

Tulppa-ryhmässä on kaksi terveydenhuollon ammattilaista ohjaajana, sairaanhoitaja / terveydenhoitaja ja fysioterapeutti sekä vertaisohjaaja, jotka ovat saaneet Tulppa-ohjaajakoulutuksen. Näin ryhmässä yhdistyy ammattilaistieto ja kokemustieto.

Tulppa - ryhmän tavoitteet

Tulppa- ryhmän tavoitteena on, että kuntoutuja

  • tunnistaa oman terveytensä ja hyvinvointinsa avaintekijöitä ja
  • löytää keinoja, jotka helpottavat arjessa selviytymistä
  • saa tietoa valtimotaudeista ja niiden riskitekijöistä
  • saa mahdollisuuden vertaistukeen
  • edistää toipumista ja työ- ja toimintakykyään

Kuntoutuksen periaatteita ovat

  • kuntoutujalähtöisyys: kuntoutujan yksilölliset tarpeet ja tilanne huomioidaan
  • voimavarakeskeisyys: kuntoutujan pystyvyyden tunnetta ja omia voimavaroja vahvistetaan, katse on tulevaisuudessa
  • ratkaisukeskeisyys: ongelmien sijaan keskitytään ratkaisujen löytämiseen
  • ryhmäprosessia hyödyntävä: kunnioittavassa ja luottamuksellisessa toinen toistaan tukevassa ryhmässä kuntoutuja saa tukea omalle kuntoutumisprosessilleen
  • toiminnallisuus: kuntoutuksessa hyödynnetään ja arvioidaan oman toiminnan kautta syntyneitä kokemuksia

Tulpan rakenne ja sisältö

Tulpan järjestäminen/ käynnistäminen

Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon kesken sovitaan, kuinka kuntoutujat ohjataan Tulppa-ryhmiin ja kuinka kuntoutuksesta tiedotetaan. Suositus on, että Tulppa-avokuntoutus on osa valtimosairauksien hoitoketjuja ja yksittäisen kuntoutujan hoito- ja kuntoutussuunnitelmaa. Yhteistyö varmistaa kuntoutuksen ja pitkäaikaishoidon yhteiset tavoitteet. Tulppa-ryhmän asiakastietojen kirjaaminen tapahtuu kunkin organisaation sopimalla tavalla.  

Organisaatiossa sovitaan seurantamittauksista. Suositeltavaa on, että ennen kuntoutuksen alkua kuntoutujalla on tiedossa verenpaine-lukema, paino, vyötärönympärys, S-kol, HDL, LDL, trigly, HbA1c-tulos ja sokerirasituskoe (lukuun ottamatta jo diagnosoituja diabeetikoita). Nämä arvot mitataan myös ennen 6 kk seurantaa. Tyypin 2 diabetesta sairastavien hoidon seuranta kuntoutuksen aikana tulee sopia.

Ryhmän kokoaminen

  • mahdollistetaan vertaistuki
  • kullakin kuntoutujalla on riittävästi fyysisesti tai henkisesti voimavaroja osallistuja ryhmään

Alkukeskustelu 

Ohjaaja haastattelee kuntoutujan ennen Tulppa -ryhmän alkamista. Keskustelun tavoitteena on kuntoutujan lähtötilanteen selvittäminen ja kuntoutuksen käynnistyminen. Lisäksi esitellään kuntoutuksen sisältö, toimintatapa ja tarkoitus. Keskustelulla kartoitetaan kuntoutujan omia odotuksia ja tavoitteita.    Alkuhaastattelun rakenne! 

Tapaamiskerrat

Tapaamiskertoja on yhteensä 10. Ryhmä kokoontuu aluksi 9 kertaa noin kerran viikossa ja sen jälkeen seurantatapaamisiin 6 kk:n kuluttua. Kunkin tapaamiskerran kesto on 2,5 tuntia.

Tapaamiskertojen pääteemat

  • Ryhmä tutuksi ja tietoa valtimotaudeista
  • Mielen hyvinvointi
  • Omahoito
  • Avain terveyteen ja hyvinvointiin
  • Terveyttä edistävät elintavat
  • Syöminen
  • Liikkuminen
  • Avoin teema ryhmän toiveiden mukaan;
  • Miten tästä eteenpäin?
  • Jatkotapaaminen (6kk)
  • Jatkotapaaminen (12 kk)

Avoin teema -tapaamiskerralla aiheena voi olla esimerkiksi turvallinen arki, seksuaalisuus, sairauteni, lääkkeet ja mittaukset, palvelut ja tukiverkosto

Tapaamiskertojen teemat on valittu, siten, että ne käsittelevät keskeisiä sairastumiseen, valtimotautien hoitoon ja elintapoihin liittyviä asiat. Pääperiaatteena on, että tapaamiskertojen aiheita voi painottaa toisin tai niiden järjestystä voi vaihtaa ryhmän tarpeiden mukaan.  Ryhmä voi myös itse ideoida, suunnitella ja esittää toivomuksia tapaamiskertojen toteuttamisesta.

Tapaamisen kulku

Tapaamiskertojen teemat on valittu, siten, että ne käsittelevät keskeisiä sairastumiseen, valtimotautien hoitoon ja elintapoihin liittyviä asiat. Pääperiaatteena on, että tapaamiskertojen aiheita voi painottaa toisin tai niiden järjestystä voi vaihtaa ryhmän tarpeiden mukaan.  Ryhmä voi myös itse ideoida, suunnitella ja esittää toivomuksia tapaamiskertojen toteuttamisesta. Neljä ensimmäistä kertaa kannattaa kuitenkin toteuttaa valittujen teemojen mukaan. Vaihtoehtoisia teemoja voi sisällyttää terveyttä edistävät elintavat-tapaamiskerralla esimerkiksi liikuntaa, uni ja lepo, stressi ja ravinto. Lisäksi valinnaisia teemoja ovat mielenhyvinvointi, sosiaali- ja terveyspalvelut, ihmissuhteet ja seksuaalisuus. Näitä voidaan käsitellä esimerkiksi 8. tapaamiskerralla.

Tapaaminen muodostuu

Avaus

  • Keskustelu kuulumisista ja kokemuksista edellisen kerran jälkeen.
  • Mitä käsitellyistä asioista jäi mieleen? Onko arjessa herännyt kysymyksiä?
  • Millaisia kokemuksia viikon aikana on tullut muutosteoista?
  • Asian käsittely ryhmän tukea hyödyntäen
  • Onko tarve palata tarkemmin johonkin asiaan?
  • Miten asiat toimivat arjessa ja mitkä eivät toimineet?

Tapaamiskerran teeman käsittely

  • virittäytyminen teemaan kotitehtävien avulla
  • ohjaaja voi käsitellä aihetta lyhyesti alustamalla opetuskeskustelu tai dia-sarjan avulla
  • yhteinen asian käsittely keskustellen, havainnollistaen ja toiminnallisten harjoitteiden avulla.
  • teeman yhteenveto Jokainen arvioi, mitä asioita tapaamiskerran teemasta haluaa kokeilla arjessa. 
  • Onko jotain asioita teemassa, joita voi yhdistää omaan avainsuunnitelmaan?

Liikuntatuokio

Jokaiselle tapaamiskerralle on suunniteltu yhteinen liikuntahetki. Ryhmässä saadaan kokemuksia erilaisista liikuntamuodoista. Kannustava palaute vahvistaa pystyvyyden tunnetta ja omiin taitoihin luottamista.

Arviointi

Osallistujat arvioivat tavoitteiden saavuttamista täyttävät Miten olen saavuttanut tavoitteet – lomakkeella.

Päätös

Seuraavan viikon teemaan liittyvän ennakkotehtävän ohjaus 

Kuntoutuminen on muutosta - Kuntoutujan prosessi

Kuntoutujan prosessi alkaa jo terveydenhuollon ammattilaisen alkuhaastattelusta. Kuntoutumista tukevat Tulpan rakenteet, menetelmät ja ryhmässä tapahtuva vuorovaikutus. Välitehtävät kiinnittävät tapaamiskertojen aiheet arkeen ja ne mahdollistavat erilaiset arjen kokeilut.  Keskustelut, kokemusten jakaminen ja palautteen saaminen ryhmässä edistävät yksilöllistä kuntoutumista ja sairauden kanssa selviytymistä.
 
Valtimotautien hoito ja ennaltaehkäisy edellyttävät omaan hoitoon sitoutumista ja usein myös muutoksia elintavoissa ja arjen toiminnoissa. Tulppa -kuntoutuksessa jokainen tarkastelee omaa terveyttä ja sitä edistäviä tekijöitä. Tarkoitus on, että kuntoutuksen aikana jokaiselle muodostuu käsitys niistä mahdollisuuksista, joiden avulla voi itse vaikuttaa omaan terveyteen ja hyvinvointiin.
 
Kuntoutuja tekee konkreettisia omaan arkeen sopivia tekoja. Hän valitsee omahoidostaan yhden avaintekijän, johon haluaa muutoksen. Tämä voi liittyä esimerkiksi omahoitoon, elintapoihin tai muuhun itselle merkitykselliseen asiaan. Avaintekijän tarkoitus on suunnata ja auttaa kuntoutujaa toteuttamaan hänelle tärkeitä tavoitteita.
 
Kuntoutuja suunnittelee avaintekijälleen konkreettisia omaan arkeen sopivia tavoitteita, keinoja niiden saavuttamiseksi ja sitä, miten arvioi tavoitteensa saavuttamista. Avaintekijä kulkee mukana koko kuntoutusprosessin ajan ja sitä tutkitaan eri tapaamiskerroilla.
 
Omahoito on kuntoutujan itsensä toteuttamaa, ammattihenkilön kanssa yhdessä suunnittelemaa ja kulloiseenkin tilanteeseen parhaiten sopivaa näyttöön perustuvaa hoitoa. Omahoidon tukemisessa ohjaaja toimii valmentajana. Siinä painottuvat kuntoutujan oman arjen asiantuntijuus, räätälöidyt hoitoratkaisut ja kuntoutujan omien hoitopäätösten hyväksyminen. Omahoitovalmennuksessa pyritään tukemaan potilasta saavuttamaan paras mahdollinen elämänlaatu pitkäaikaissairaudesta huolimatta. Omahoidon tukemisessa ohjaaja toimii valmentajana. Tavoite on, että Tulppa kuntoutuksen jälkeen, omahoito ja sen seuranta jatkuvat oman lääkärin ja terveydenhoitajan kanssa. Valtimotaudin riskitekijät ovat sidoksissa toisiinsa ja kun yksi muuttuu, se toimii veturina ja vaikuttaa muihinkin. Onnistuminen motivoi jatkamaan. Tämä muutosmatka on samalla yksilöllinen kuntoutusmatka. Omahoito merkitsee sitä, että kuntoutuja osallistuu aktiivisesti oman hoitonsa ja elintapamuutoksensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. (lähde: Pitkälä & Routasalo, 2009).

Elämäntapamuutokseen motivoi ristiriita nykyisen käyttäytymisen ja tavoiteltavan tilanteen välillä. Ohjaajan tehtävä on voimistaa tätä ristiriitaa ja auttaa kuntoutujaa itse puhumaan muutoksen puolesta. Tärkeää on kuitenkin väittelyn välttäminen. Ohjaajan tulee myötäillä vastarintaa ja osoittaa ymmärrystä eikä provosoitua tai kritisoida sitä (Järvinen 2014).

Muutosvaihemallin avulla voidaan tunnistaa kuntoutujan muutosvalmius ja siten sovittaa ohjaus vaiheeseen sopivaksi. Vaiheita ovat esiharkinta-, harkinta-, päätöksenteko, toiminta-, toiminnan ylläpito- ja repsahdusvaihe (Prochaska & Di Clemente 1992). 

Menetelmät 

Tulppa-kuntoutuksessa suositaan kuntoutujaa aktivoivia ja osallistavia työskentelytapoja. Opetuskeskustelut toimivat lyhyinä aiheeseen johdattelevina alustuksina.  Jos joihinkin osioihin päädytään pyytämään ulkopuolista asiantuntijaa, hänen osuutensa tulee olla lyhyt. Useiden asiantuntijoiden käyttö ryhmässä haittaa ryhmäprosessia.

Kuntouttava ryhmä

Ryhmässä saa tietoja, taitoja ja tukea yhteisten keskustelujen, kokeilujen ja toiminnan kautta. Tässä ryhmässä toiminen mahdollistaa vertaisuuden kokemuksen, mikä on olennainen osa kuntoutumista.

 
Ryhmätoiminta on voimallinen menetelmä, jonka avulla kuntoutuja voi turvallisesti oppia ja vahvistua ja itsenäistyä.  Kuntouttava ryhmä on turvallinen, tasa-arvoinen, salliva, hyödyntää erilaisuutta, keskustelee ja herättää toivon. Kuntouttava ryhmä kannustaa erilaisten näkökulmia esiintuomista.

Ohjaajan rooli

 

Ohjaajan tehtävä on sekä ohjata ryhmän prosessia että tukea yksilön kuntoutumista. Hän kuljettaa ryhmän tavoitteita läpi koko kuntoutuksen. Ohjaaja rakentaa aktiivisesti ryhmän hyvää ja kannustavaa ilmapiiriä. Hän pitää yllä toivoa, nostaa esiin onnistumisia ja kannustaa pohtimaan erilaisia vaihtoehtoja.

Ohjaaja tunnistaa ja nostaa esille kuntoutujien taitoja ja voimavaroja. Hän huomioi kuntoutujat yksilöinä ja eriyttää toimintoja erilaisten tarpeiden mukaan. Ongelmien sijaan ohjaaja auttaa kuntoutujaa näkemään mahdollisuuksia ja etsimään ratkaisuja. Ohjaaja edistää ryhmän toiminnallisuutta ja mahdollistaa kuntoutujien osallistumisen.


Ammattilaisohjaajilla ja vertaisohjaajilla on erilaiset roolit ja molemmat ovat tärkeitä. Ennen ryhmän alkua ohjaajat sopivat työnjaosta ja rooleistaan. Vertaisohjaaja on positiivinen esimerkki ja kannustaa ryhmäläisiä. Hän kertoo ryhmässä oman kokemuksensa ja selviytymistarinansa.  

Toiminnalliset menetelmät

Käytännönläheisen toiminnan ja kokemuksellisen oppimisen kautta kuntoutujaa autetaan jäsentämään omia ajatuksia, saamaan oivalluksia ja etsimään ratkaisuja.    
Tulppa-ryhmässä käytettäviä toiminnallisia menetelmiä ovat esimerkiksi pari- ja pienryhmä työt, kotitehtävät, draamaharjoitteet, liikuntamuotojen kokeilut, piirtäminen, musiikki, tai kirjoittaminen.


Lähteitä

Järvinen M. 2014.Motivoiva haastattelu. Artikkelin tunnus:nix02109  Käypä hoito,Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.

Marttila J.2010.Muutosvalmius. Käypä hoito, Artikkelin tunnus: nix01668. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.

Mattila, E. (2011) Aikuispotilaan ja perheenjäsenen emotionaalinen ja tiedollinen tuki sairaalahoidon aikana. Väitöskirja. Acta UniversitatisTampere 1646.

Mikkonen I: Sairastuneen vertaistuki. Väitöskirja. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalipsykologian laitos. Kuopionyliopisto: Kuopionyliopistonjulkaisuja. Yhteiskuntatieteet2009. http://www.kansalaisareena.fi/Vertaistoiminta_kannattaa.pdf

Prochaska JO, Velicer WF. The transtheoretical model of health behavior change. Am J Health Promot 1997;12:38-48 

Routasalo, Airaksinen, Mäntyranta ja Pitkälä. Potilaan omahoidon tukeminen. Katsaus. Duodecim. 2009;125(21):2351-9.  http://http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2009/21/duo98401

Routasalo P & Pitkälä K. Omahoidon tukeminen.Opas terveydenhuollon ammattihenkilöille. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.2009.ISBN 978-952-67123-2-1.

Turku R. Muutosta tukemassa. Helsinki.Edita.2007.

Vänskä K: Ohjauksen osaajat -miten he sen tekevät? Terveysalana ohjaajien käsityksiä ohjausosaamisesta. Jyväskylä AMK 2012.


Viimeksi muutettu: torstai, 22. helmikuuta 2018, 14:27